Hallituksen toimesta lastensuojelulakia ollaan uudistamassa siten, että ensimmäiset muutokset astuvat voimaan 1.10.2026 ja myöhemmät vuoden 2027 alusta alkaen.

Keskeiset muutokset liittyvät lasten ja nuorten rajoittamiseen tilanteissa, joissa tarvitaan nopeasti aikuisen väliintuloa. Karkaamiset, päihteiden käyttö, väkivallan kohteeksi joutuminen tai väkivallan käyttäminen tai muu vaaran aiheuttaminen voi edellyttää lapsesta tai nuoresta vastuussa olevalta aikuiselta toimenpiteitä, joita nyt voimassa lainsäädäntö ei mahdollista.

On tilanteita, jossa nuori on niin syvästi rikosten, päihteiden tai muun vakavan oireilun kierteessä, ettei nykyinen järjestelmä pysty tarjoamaan hänelle riittävää apua.

Lokakuussa voimaan tulevat lastensuojelulain ensimmäisen vaiheen muutokset vahvistavat sijaishuollon toimijoiden toimivaltuuksia ja selkeyttävät kasvatuksellisten keinojen ja rajoitustoimenpiteiden käyttöä. (Sosiaali- ja terveysministeriö)

On kuitenkin kysyttävä, kuinka paljon lapsen oikeuksia voidaan rajoittaa hänen oman turvallisuutensa nimissä? Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto on nostanut lakimuutosta käsittelevässä lausunnossaan esiin juuri tämän haasteen. Lapsen oikeus erityiseen suojeluun on tärkeä, mutta perus- ja ihmisoikeuksiin voimakkaasti puuttuvaa sääntelyä ei voida perustella ottamatta huomioon lapsen muita oikeuksia. (Mannerheimin Lastensuojeluliitto)

Lastensuojelussa puhutaan paljon haastavasti käyttäytyvistä lapsista ja nuorista ja mietitään keinoja, millä lapsi tai nuori ”saadaan kuriin”. Onneksi nykysin useimmiten kuulee kysyttävän myös: ”Mitä tälle nuorelle on tapahtunut, että hän voi näin huonosti? Miten voimme auttaa häntä parhaiten?”

Lastensuojelun asiakas ei ole ongelma, joka pitää saada hallintaan. Hän on lapsi, jonka elämässä on ongelma, johon hänen pitäisi saada apua. On nähtävä käyttäytymisen taakse.

Tämä ei tarkoita rajattomuutta tai sitä, etteikö nuorelle pitäisi asettaa rajoja. Lapset tarvitsevat turvallisia aikuisia ja turvallisia rajoja. Rajaaminen ei saa kuitenkaan olla hoivan, välittämisen ja tuen korvike.

Vuoden 2027 alusta lastensuojelulakiin tulee uusi ”kuntouttava suljettu laitospalvelu.” Tässä ajatuksena on, että kaikkein vaikeimmassa tilanteessa oleville nuorille tarvitaan ympäristö, jossa heidät voidaan pitää turvassa ja jossa voidaan tehdä pitkäjänteistä kuntoutustyötä.

On tilanteita, joissa tämän tyyppinen ratkaisu tarvitaan, mutta on selvää, että suljettu tila ei ole kuntoutusta eikä eristäminen tai rajoittaminen ei ole kuntouta ketään. Lastensuojelun Keskusliitto kysyykin mielestäni aivan aiheellisesti, millaista näyttöä suljettujen laitosten vaikuttavuudesta todella on. Vahva rajoittaminen voi sisältää rangaistuksenomaisia piirteitä ja tällöin lapsen oikeuksien toteutuminen vaatii erityistä tarkkuutta. (Lastensuojelun Keskusliitto)

Kun nuori on viettänyt aikaa tällaisessa yksikössä ja kun hän aikanaan kävelee laitoksen ovesta ulos, mitä hänellä on mukanaan? Turvallinen aikuinen, jonka puoleen kääntyä Paikka, johon mennä? Mielekästä tekemistä koulutuksen tai työn muodossa? Hoidettu päihdeongelma ja mielenterveys kunnossa? Tavoitteita, haaveita ja suunnitelmia, joiden vuoksi kannattaa yrittää?

Jos vastaus näihin kysymyksiin on ei, emme ole kuntouttaneet nuorta.

Ajattelen myös niin, että aika monta asiaa lapsen ja nuoren kohdalla on ehtinyt mennä jo vikaan, että tällaista laitosta ylipäätään tarvitaan. Lastensuojelun ammattilaisten ja järjestöjen viesti on näiltä osin varsin selkeä: paukut pitäisi panna ennaltaehkäisevään tukeen.

Lastensuojelun avohuollon tuki, matalan kynnyksen palvelut ja perheiden hyvinvoinnin tukeminen ovat avaimia siihen, etteivät tilanteet perheissä pääse kriisiytymään. Niiden avulla vähennetään tarvetta viimesijaiselle lastensuojelulle eli sijaishuollolle.

Säästämällä lapsiperheiden kotiin vietävästä tuesta tai nuoren mielenterveyden varhaisista palveluista kasvatetaan kustannuksia ja siirretään ne maksettavaksi ”joskus myöhemmin”. Ja silloin lasku voi olla paljon suurempi – sekä taloudellisesti että inhimillisesti.

Laki antaa työntekijälle toimivaltuudet. Se määrittelee, milloin lasta voidaan rajoittaa, milloin hänet voidaan sijoittaa ja millaisia toimia ammattilainen voi tehdä. Lastensuojelun ammattilaisilla pitää olla riittävät keinot tehdä työnsä. Hyvinvoivaa lasta ja hänen turvallisuuttaan ei kuitenkaan rakenneta ensisijaisesti lisäämällä rajoittamista.

Lapsen kohtaa aikuinen. Päiväkodissa. Koulussa. Harrastusryhmässä. Nuokkarilla. Näissä kohtaamisissa tarvitaan aikaa kuunnella. Aikaa kysyä, mitä lapselle kuuluu. Aika nähdä hänet. Aikaa kuunnella, mitä nuoren mielen päällä on. Aikaa selvittää, mistä ongelmissa on oikeasti kyse. Aikaa tehdä yhteistyötä perheen, koulun, terveydenhuollon ja muiden ammattilaisten kanssa. Ja ennen kaikkea aikaa rakentaa luottamusta.

Parasta lastensuojelua on se, jossa lapsi saa tarvitsemansa avun ennen kuin järeitä keinoja tarvitaan.