Lukijoilleni on varmaan tullut jo selväksi kantani Palokin koskien ennallistamiseen. Koskien ennallistaminen on ennen teko luonnon puolesta. En ole vielä aiemmin ottannut esille koskien vapauttamisesta koituvia matkailun ja talouden hyötyjä, joten tässä muutama sananen niistä. Uskon nimittäin, että koskien vapauttaminen voi olla merkittävä mahdollisuus Pohjois-Savolle ja koko Itä-Suomelle.

Vaelluskalojen elinympäristöjen palauttaminen ja vesistöjen ekologisen tilan parantaminen parhaimmillaan luoda uutta elinkeinotoimintaa. Erityisesti kalastusmatkailu voi nousta Suomessa paljon suurempaan rooliin kuin aiemmin on osattu ehkä ajatellakaan. Tästä kirjoitti muun muassa Yle 3.8.2026. Kalastusmatkailu voi tuoda asiakkaita majoitusyrityksille, ravintoloille, välinevuokraajille, oppaille ja muille paikallisille yrittäjille.

Mutta mitä tämä tarkoittaisi naapurin Jussin ja Marko-enon kalastusharrastukselle? Ei ole tarkoituksenmukaista, että Suomen kalavesistä tulee rikkaiden ulkomaalaisten turistien leikkikenttä.

Tästä löytyy maailmalta myös varoittavia esimerkkejä. Joillakin suosituilla kalastusmatkailualueilla kalastuksesta on rakennettu niin kallis ja eksklusiivinen matkailutuote, että paikallisten ihmisten pääsy samoille vesille ja samoihin kalastuskokemuksiin on vaikeutunut.

Kalastus kuuluu suomalaisen luonnossa liikkumisen perinteeseen. Moni lapsi oppii kalataitoja vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan. Kalastus on osa mökkireissua tai muuten vain tapa viettää aikaa luonnossa. Kun Suomeen suuntautuvaa kalastusmatkailua lähdetään kehittämään, ei saa käydä niin, että parhaat kalastuspaikat ja -kokemukset ovat käytännössä vain niiden ulottuvilla, joilla on varaa maksaa satoja tai tuhansia euroja opastetusta elämyksestä.

Siksi kalastusmatkailun kehittämisessä pitäisi puhua ennen kaikkea palveluiden tuotteistamisesta – ei luonnon yksityistämisestä.

Jos leikitään hetki ajatuksella vapaana virtaavista Palokin koskista ja kestävälle tasolle elpyneistä vaelluskalakannoista. Heinävedelle on hiljalleen rakentunut palvelukokonaisuus, joka tarjoaa alueelle saapuneelle kalastusmatkailijalle majoitusta, ruokaa, kuljetuspalveluita, välineitä tai oppaan.

Tuotteistaminen voisi tarkoittaa esimerkiksi kalastusmatkailijoiden majoituskapasiteetin rakentamista ja kehittämistä: mökkejä, majataloja ja mahdollisuuksia myös omatoimiselle matkailijalle. Ja eiköhän S-ryhmä nyt ainakin yhden hotellin alueelle haluaisi rakentaa. 😉

Kaiken ei tarvitse olla luksusta. Itä-Suomen vahvuus saa olla autenttisuus.

Kalastusmatkailun kehittämisen ei pidä tarkoittaa sitä, että luonnon ehdoista tingitään. Kun Palokin kosket ennallistetaan, tavoitteena on palauttaa vesistön ekologinen tila ja parantaa vaelluskalojen mahdollisuuksia. Matkailu rakentuu luonnon elpymisen ehdoilla eikä niin, että luontoa kulutetaan matkailun tarpeisiin.

Kalastuksen pitää olla kestävää. Kalakantojen pitää kestää kalastus. Voi olla, että tarvitaan alueellisia tai ajallisia rauhoituksia tai muita rajoituksia. Kalastajien määrää voidaan joutua rajoittamaan ja palveluita sijoittamaan niin, ettei luonnolle aiheuteta kohtuutonta haittaa.

Ja tässä palataan taas kysymykseen siitä, kenellä näihin vesiin on oikeus? Jokamiehenoikeuksiin ja suomalaisen luonnossa liikkumisen kulttuuriin ei sovi ajatus siitä, että luonto on maksukykyisten ihmisten huvipuisto.

Ennallistamisen yhteydessä nousevat väistämättä eteen kustannukset. Eikä sitä käy kiistäminen: luonnon palauttaminen vaatii rahaa, työtä ja osaamista. Palokin osalta yllättäviäkin rahoituslähteitä on kuitenkin ilmaantunut ja kustannusten lisäksi on suunnattava katse siihen, mitä rahalla parhaimmillaan saadaan aikaan.

Virtavesien ennallistaminen on ennen kaikkea ympäristöteko, mutta se voi synnyttää alueellisesti myös työtä, yrittäjyyttä ja matkailutuloja. Se voi vahvistaa alueen vetovoimaa ja tuoda ihmisille uuden syyn tulla tänne. Siksi ennallistamista pitäisi tarkastella myös investointina alueiden elinvoimaan.

Palokin kohdalla meillä on mahdollisuus tehdä tämä tavalla, joka sopii Itä-Suomeen. Ei rakentamalla luonnosta ylellisyyttä, vaan rakentamalla sen ympärille hyviä, paikallisia palveluita. Haluan nähdä tulevaisuudessa Palokin, jossa vaelluskalat ovat palanneet, kosket elävät ja kalastaja voi heilauttaa perhovapaansa ilman, että hänen täytyy nostaa kulutusluottoa luvan hankkimiseen.

Ja haluan nähdä Itä-Suomessa yrittäjiä, jotka ansaitsevat elantonsa siitä, että ihmiset tulevat tänne kokemaan tämän luonnon.