Kevään 2027 eduskuntavaaleista on povattu ”tekoälyvaaleja” eli vaaleista saattaa tulla Suomessa ensimmäiset, joissa tekoäly on merkittävässä roolissa ehdokkaiden kampanjoinnissa. Sain hiljattain Instagramin kautta yhteydenoton yritykseltä, joka tarjoaa ehdokkaille tekoälyavatareja. Palvelun tarjoaja tuottaa ehdokkaasta tekoälyverison, jonka kanssa äänestäjät voivat keskustella vuorokauden ympäri niin monta kertaa kuin haluavat. Palvelua tarjoavan yritys antaa ymmärtää, että tällainen palvelu tulee olemaan osa jokaisen vakavasti otettavan ehdokkaan kampanjaa.

Ajatus sekä kiinnostaa että huolestuttaa minua.

Suhtaudun tekoälyyn lähtökohtaisesti myönteisesti. Näen sen tarjoavan valtavasti mahdollisuuksia niin tutkimukseen, julkisiin palveluihin, yrityksiin kuin yksittäisten ihmisen arkeenkin. Hyödynnän itsekin tekoälyä säännöllisesti tiedon jäsentämiseen ja uusien näkökulmien löytämiseen.

Kuitenkin politiikassa ja vaalityössä tekoälyn käyttö herättää minussa pienimuotoisen vastareaktion.

Politiikassa luottamus syntyy vuorovaikutuksesta. Kun äänestäjä kysyy ehdokkaalta vaikean kysymyksen, hän haluaa tietää, mitä juuri tämä ihminen kyseisestä asiasta ajattelee. Äänestäjä haluaa arvioida ehdokkaan näkemystä, perusteluja, sitä, mitä hän pitää tärkeänä ja millaiset arvot ehdokkaan päätöksen tekoa ohjaavat.

Mitä oikeastaan tapahtuu, kun vastauksen äänestäjälle antaa ehdokkaan sijasta tekoälyavatar?

Vaikka avatar olisi koulutettu ehdokkaan ajatuksilla, se tekee jatkuvasti tulkintoja. Se muodostaa uusia lauseita, yhdistelee tietoa ja saattaa painottaa asioita eri tavalla kuin ehdokas itse tekisi juuri siinä tilanteessa.

Kuka silloin oikeastaan puhuu?

Toinen kysymys liittyy siihen, miten tekoäly toimii. Jokainen, joka on keskustellut koskaan ChatGPT:n, Copilotin tai muiden vastaavien kanssa, tietää, että ne ovat varsin miellyttämisenhaluisia keskustelukumppaneita, koska ne on suunniteltu mukautumaan keskustelukumppaninsa tarpeisiin. Englanniksi tästä käytetään termiä sychopancy, jonka voisi suomentaa vaikkapa mielistelyksi tai nuoleskeluksi. Erimielisyyksiä ei juuri pääse syntymään. Tämä tekee keskustelusta tekoälyn kanssa varsin miellyttävää, mutta kuinka rehellisenä sitä voi pitää?

Ehdokkaana ajatus saatavilla olosta 24/7 on toki houkutteleva. Avatar voisi tarjota vastauksia nopeasti myös silloin kun olen kiinni töissäni, muussa kampanjoinnissa tai lepäämässä. Avatar voisi palvella potentiaalisia äänestäjiä eri kielillä, auttaa erityisryhmiä ja madaltaa kynnystä ottaa yhteyttä. Lisäisikö se tällä tavoin demokratian saavutettavuutta?

Varmaan aika harva äänestäjä erehtyisi luulemaan avataria aidoksi ihmiseksi. 2.8.2026 EU:n AI Act -säädökset astuivat täysimääräisinä voimaan ja palvelun tarjoajan on ilmoitettava näkyvästi, jos vastauksia ruudulle antaa tekoäly eikä ihminen.

Mutta mitä tapahtuu, jos menestyvä kampanja edellyttää kallista tekoälypalvelua? En tiedä, mitä palvelu maksaa, mutta ihan ilmaista lystiä se ei taida olla. Niin kuin ei toki vaalikampanjoinnissa mainostaminen muutenkaan. Kasvavatko erot niiden ehdokkaiden välillä, joilla on käytössään uusin teknologia, ja niiden, joilla sitä ei ole?

No, entäpä sitten tekoälyn ympäristövaikutukset? Jokainen tekoälykeskustelu kuluttaa energiaa. Jos vaalikampanjoissa tuhannet ja taas tuhannet keskustelut käydään suurilla kielimalleilla, syntyy niistä energiankulutusta, vedenkäyttöä palvelinkeskusten jäähdytykseen sekä kasvava tarve uudelle laskentakapasiteetille. On perusteltua kysyä, tuottaako tekoäly tässä käyttötarkoituksessa riittävästi yhteiskunnallista hyötyä suhteessa sen aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin. On eri asia käyttää tekoälyä syöpätutkimuksen edistämiseen kuin siihen, että äänestäjä voi kysellä tekoälyavatarilta vaikkapa ehdokkaan lempikirjoista.

Vihreille teknologia ei ole itseisarvo eikä vihollinen. Teknologia on väline, jota pitää arvioida suhteessa sen tuottamiin hyötyihin ja haittoihin. Sama koskee tekoälyä.

Tekoälyn niin kuin muidenkin teknologioiden käyttöön liittyy kysymyksiä avoimuudesta, vallasta, yksityisyydestä ja vastuusta. Politiikassa riman pitäisi olla erityisen korkealla näiden asioiden suhteen.

En osaa vielä sanoa, haluanko oman tekoälyavatarin vaalikampanjaani. En ole aivan vakuuttunut siitä, että ihmisten kuunteleminen, aitojen keskustelujen käyminen ja luottamuksen rakentaminen kannattaa ulkoistaa algoritmille.