Vihreiden puoluekokous Turussa 23.–24.5.2026 linjasi puolueohjelmassaan 5-vuotiaiden varhaiskasvatuksen velvoittavuudesta. Tarkka sanamuoto puolueohjelmassa kuuluu: ”Tehdään varhaiskasvatuksesta velvoittavaa viidestä ikävuodesta eteenpäin.”

Minulla on varhaiskasvatuksen lastenhoitajien kouluttajana ja entisenä varhaiskasvatuksen lastenhoitajana mielestäni varsin vahva substanssi kommentoida asiaa, mutta keskustelin aiheesta myös muiden varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden kanssa. Näiden keskustelujen vahvistettua omaa ajatustani, jätin tästä kohdasta puoluekokouksessa muutosesityksen. Ajattelen, että linjauksen taustalla oleviin tavoitteisiin voitaisiin edetä viisaamminkin. Muutosesitykseni kuului näin: ”Varmistetaan maksuton varhaiskasvatus viidestä ikävuodesta eteenpäin.”

Ymmärrän hyvin puolueen tavoitteen velvoittavuuden taustalla. Oppimiserojen kaventaminen on tärkeää ja olisi tärkeää, että mahdollisimman moni lapsi pääsisi jo 5-vuotiaana laadukkaan pedagogisen toiminnan piiriin. Itse tavoitteesta olen siis samaa mieltä.

Mutta tässä kohtaa päästään siihen kuuluisa “muttaan”.

5-vuotiaiden osallistumisaste varhaiskasvatukseen on jo nykyisellään erittäin korkea. Vuonna 2024 osallistumisaste oli 92,7 prosenttia (lähde: Tilastokeskus). Kun näin iso osa 5-vuotiaista on jo varhaiskasvatuksen piirissä, on syytä kysyä, mitä velvoittavuudella saavutettaisiin suhteessa sen aiheuttamaan hallinnolliseen paineeseen.

Kaksivuotisen esiopetuskokeilun tulokset antavat myös syytä tarkastella 5-vuotiaiden varhaiskasvatuksen velvoittavuutta maltilla. Arvioinnin mukaan 5-vuotiaiden tuominen esiopetuksen piiriin ei tuottanut merkittäviä pitkäaikaisia vaikutuksia oppimiserojen kaventamiseen. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö varhaiskasvatus olisi tärkeää. Yhtä mieltä voidaan olla varmaan kuitenkin siitä, ettei osallistumisesta ole juurikaan hyötyä, jos toiminnan laatuun ja resursseihin ei samalla panosteta kunnolla.

Kuten jokainen mediaa seurannut varmasti tietää, varhaiskasvatuksen arki on ollut monissa kunnissa viime vuosina vaikeaa. Joissakin maakunnissa jopa noin neljäsosa työntekijöistä on määräaikaisia, ja joka kuudes työntekijä toimii tehtävässään ilman lain mukaista kelpoisuutta. (Lähde: Vipunen) Pääkaupunkiseudun kaupunkien tilanteesta ei ole ”edes uskallettu” julkaista lukuja.

Henkilöstön vaihtuvuus on joka puolella maata suurta ja kuormitus kovaa. Ja erityisesti erityisopetuksen sekä S2-tuen resurssit monin paikoin riittämättömiä. Siis juuri ne resurssit, jotka ovat avainasemassa oppimiserojen kaventamisessa!

Jos järjestelmä ei tällä hetkellä kykene takaamaan kaikille lapsille pysyviä, hyvinvoivia ja kelpoisia ammattilaisia, on vaikea nähdä, miten velvoittavuuden laajentaminen ratkaisisi oppimiserojen ongelman.

Siksi näkisin parempana vaihtoehtona sen, että 5-vuotiaiden varhaiskasvatus säädettäisiin valtakunnallisesti maksuttomaksi. Maksuttomuus poistaisi perheiltä osallistumisen esteitä ilman, että velvoittavuus toisi uusia hallinnollisia paineita.  5-vuotiaiden maksuton varhaiskasvatus olisi myös joustavampi tapa huomioida perheiden erilaiset tilanteet.

Oppimiserojen kaventamiseksi meidän pitäisi lisäksi tarkastella ja hankkia tutkittua tietoa muistakin keinoista, joista olennaisimpana itse pidän varhaiskasvatuksen roolin vahvistamista osana lastensuojelun avohuollon tukitoimia.

Ja ennen kaikkea: varhaiskasvatus pitää laittaa kuntoon. Jokaisessa kunnassa ja jokaisessa yksikössä on oltava riittävästi kelpoisia, hyvinvoivia ja pysyviä työntekijöitä. Suomea toisena kielenä puhuvien lasten on saatava riittävä kielellinen tuki, jokaisen lapsen on toimivia erityisopetuksen palveluita ja aidosti mahdollisuutta tukea lapsia heidän tarpeidensa mukaisesti.

Varhaiskasvatuksen tärkein laatutekijä ja oppimiserojen kaventamisen mahdollistaja on turvallinen, ammattitaitoinen ja pysyvä aikuinen lapsen arjessa.