Helsingin Sanomille 10.4.2026 jättämäni mielipidekirjoitus.

Suomessa puhutaan paljon työn murroksesta, itsensä työllistämisestä ja yrittäjyyden edistämisestä. Silti esimerkiksi Ylen puheenjohtajatentissä (9.4.2026) esiin noussut työttömyysturvan suojaosan puute kertoo toista. Nykyinen sääntely tekee yrittäjyyden kokeilemisesta työttömälle usein taloudellisesti järjetöntä.

Työvoimapalveluissa arvioidaan, onko työttömän työnhakijan mahdollinen yritystoiminta pää- vai sivutoimista. Arvio perustuu ennen kaikkea ajankäyttöön, ei siihen, syntyykö toiminnasta toimeentuloa. Työttömyysturvalain (1290/2002) mukaan päätoiminen yrittäjä ei ole oikeutettu työttömyysetuuteen. Käytännössä jo pienimuotoinen ja kokeiluluonteinen toiminta voidaan katsoa päätoimiseksi, jos sen arvioidaan vievän merkittävästi aikaa. Arvioiden tapauskohtaisuus lisää epävarmuutta ja pelkoa etuuden menettämisestä.

Yritystoiminnan houkuttelevuutta heikentää myös työttömyysturvan sovittelu. Jokaista ansaittua euroa kohden etuudesta vähennetään 50 senttiä. Tuloissa ei ole suojaosaa, vaikka aiemmin työtön saattoi ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman vaikutusta etuuteen.

Tämä johtaa tilanteeseen, jossa pienimuotoinen yritystoiminta ei juuri paranna taloudellista asemaa, mutta lisää velvoitteita, riskiä ja epävarmuutta. Kannustin yrittäjyyteen on heikko, vaikka toiminta voisi pitkällä aikavälillä johtaa työllistymiseen.

Nykyinen lainsäädäntö tuntee neljän kuukauden mittaisen yrittäjyyden suoja-ajan, jonka aikana on oikeus työttömyysetuuteen ilman yritystoiminnan pää- tai sivutoimisuuden arviointia. Käytännössä tämä aika on usein liian lyhyt.  Liikeidean testaaminen ja toiminnan käynnistäminen vievät pidempään ja suoja-aika päättyy usein juuri, kun ensimmäiset tulot syntyvät.

Ristiriitainen tilanne syntyy myös silloin, kun työttömät opiskelevat yrittäjyyttä ja harjoittelevat yritystoimintaa oppilaitosten harjoitusyrityksissä. Tavoitteena on osaamisen kehittäminen, mutta toiminta voi silti johtaa yrittäjäarvioon ja vaarantaa työttömyysturvan.

Jos yrittäjyyttä halutaan aidosti edistää, tarvitaan muutoksia:

– Yrittäjyyden suoja-aikaa on pidennettävä vähintään 6–12 kuukauteen.
– Suojaosa on palautettava ja sidottava elinkustannuksiin, jotta tulot parantavat aidosti taloudellista asemaa.
– Pää- ja sivutoimisuuden arviointia on selkeytettävä niin, että ratkaisevaa on tulojen määrä, ei ajankäyttö.
– Oppilaitosten harjoitusyritystoiminta on määriteltävä yksiselitteisesti koulutukseksi.

Työttömän halu kokeilla yrittäjyyttä on merkki aktiivisuudesta, ei potentiaalisesta etuuksien väärinkäytöstä. Nykyjärjestelmä kuitenkin ohjaa varovaisuuteen ja passiivisuuteen. On turvallisempaa olla tekemättä mitään kuin kokeilla uutta. Jos Suomi haluaa lisää työllisyyttä ja uusia yrityksiä, työttömyysturvan on tuettava yrittäjyyden kokeilemista matalalla kynnyksellä.