Voinko minä vihreänä puolustaa teollisuutta? Kyllä voin. Ja oikein mielellään teen sen silloin, kun teollisuus on osa ilmastoratkaisua ja/tai vähentämässä luontokatoa. Itä-Suomea puolustavana poliitikkona myönnän myös rehellisesti sen, että tarvitsemme Itä-Suomeen elinkeinoja, jotka tarjoavat ihmisille toimeentuloa, nuorille tulevaisuudennäkymiä ja kunnille verotuloja. Tähän tarvitsemme myös teollista osaamista ja yrityksiä, jotka pystyvät menestymään muuttuvassa maailmassa. 

Samanaikaisesti ilmastonmuutos, luontokato ja luonnonvarojen ylikulutus koskettavat myös meitä täällä Itä-Suomessa. Emme voi ummistaa silmiämme näiltä ongelmilta, vaan kestävyystavoitteiden pitäisi vaikuttaa siihen, miten liiketoimintaa suunnitellaan ja millaisia investointeja alueelle halutaan.

Teollisuudella on oma merkittävä osansa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Tarvitaan yhä enemmän materiaaleja ja teknisiä ratkaisuja, joiden avulla päästöjä voidaan vähentää.

Komposiittimateriaalit ovat tästä kiinnostava esimerkki. Niiden keveys, kestävyys ja korroosionkestävyys pidentävät tuotteiden käyttöikää ja parantavat energiatehokkuutta. Komposiittimateriaaleja hyödynnetään muun muassa tuulivoimassa, liikenteessä ja rakennusten rakenteissa. 

Vastuullisuuden näkökulmasta on toki katsottava kokonaisuutta. Mitä tapahtuu ennen tuotteen käyttöönottoa? Mistä raaka-aineet tulevat? Kuinka paljon energiaa valmistukseen tarvitaan? Millaisia päästöjä tuotantoketju aiheuttaa? Voidaanko tuote korjata tai käyttää uudelleen? Entä sitten, kun tuote tulee elinkaarensa päähän? 

Komposiittien kohdalla materiaalin kestävyys on samanaikaisesti sekä vahvuus että haaste. Materiaalin pitkä käyttöikä on ympäristön kannalta hyödyksi, mutta tuotteen elinkaaren lopussa eri materiaalien erottelu ja hyödyntäminen voi olla vaikeaa. Kestävyyttä ei voikaan arvioida vain sen perusteella, mihin tarkoitukseen tuotetta käytetään.

Kiertotaloudessa ensimmäisen kysymyksen pitäisi olla se, tarvitsemmeko ylipäätään uutta materiaalia. Seuraavaksi tulisi miettiä, miten tuotteesta saadaan tehtyä mahdollisimman pitkäikäinen. Vasta viimeisenä esitetään kysymys siitä, voiko materiaalit hyödyntää uudelleen ja miten ratkaistaan jätteenkäsittely.

Joensuussa komposiittimateriaaleja valmistava Excelin tehdas työllistää noin 200 ihmistä ja sen merkitys seudun elinvoimalle on keskeinen. Puhutaan siis ihmisten työpaikoista ja Itä-Suomen tulevaisuudesta.

Miten sitten luomme sellaista elinvoimaa, joka kestää myös tulevien sukupolvien tarkastelun? Miltä vaikuttavat nyt tehdyt ratkaisut, kun lapsenlapsenlapsemme niitä tarkastelevat sadan vuoden päästä?

Parhaillaan Suomessa etsitään ratkaisuja komposiittien jatkokäyttöön. Yksi käyttökohde on löydetty betonista. Stena Recycling yhteistyössä Vestasin kanssa selvittää CETEC-projektissa tuulivoimaloiden lapojen kierrätystä.

Teollisuuden vastuullisuus edellyttää, että toimijat tunnistavat keskeneräisyytensä. Kaikille materiaaleille ei ole vielä taloudellisesti ja teknisesti toimivia kierrätysratkaisuja, minkä vuoksi syntyvän jätteen määrää ja tuotannon päästöjä on vähennettävä. Yksittäinen yritys ei voi ratkaista kaikkia materiaalien kierrätyksen, toimitusketjujen ja ympäristövaikutusten ongelmia. On siis ensiarvoisen tärkeää, että yritykset, oppilaitokset, tutkimusorganisaatiot ja julkinen sektori hakevat aktiivisesti toimivia ratkaisuja yhdessä. Tarvitaan kiertotaloutta ja elinkaariajattelua eteenpäin vievää tutkimusta ja investointeja.

Alueellamme on osaamista, teollista perinnettä, luonnonvaroja ja mahdollisuuksia kehittää uudenlaista liiketoimintaa. Tämä koskee myös kestävyyttä edistävää teknologiaa. Jos alueella kehitetään materiaaleja, valmistusmenetelmiä ja kiertotalouden ratkaisuja, syntyy mahdollisuuksia paitsi työpaikkoihin myös uudenlaiseen asiantuntijuuteen. Alueen oppilaitosten on oltava mukana kehittämässä osaamista, jota tarvitaan esimerkiksi resurssitehokkaassa tuotannossa, materiaalitekniikassa ja kiertotaloudessa. Samalla voidaan vahvistaa yritysten kilpailukykyä markkinoilla, joilla ympäristövaatimukset ja resurssitehokkuus kasvattavat merkitystään.

Tarvitsemme vastuullisia investointeja. Jokainen teollinen investointi ei ole automaattisesti hyvä. Investointien hyötyjä ja haittoja on arvioitava avoimesti. Työllisyys, ilmastovaikutukset, luonnon monimuotoisuus, vesistöjen tila ja paikallisyhteisöjen hyvinvointi kuuluvat tähän samaan keskusteluun. Kestävä kehitys ei tarkoita sitä, että teollisuudesta pitäisi luopua. Se tarkoittaa, että teollisuuden on uudistuttava ja kannettava vastuunsa ympäristöstä ja ihmisistä.

Todellinen elinvoima syntyy siitä, että ihmisillä on työtä ja tulevaisuudenuskoa, yrityksillä mahdollisuuksia uudistua ja luonnolla edellytykset säilyä elinvoimaisena.