Paljon otsikkoa pidempää tekstiä ei oikeastaan tarvitsisi kirjoittakaan, sillä otsikko ei jätä arvailujen varaan, mitä mieltä Palokki-asiasta olen. Jos asia on sinulle vieras, niin avaan kuitenkin vähän taustoja…

Olet varmasti kuullut tai lukenut viime vuosina puhuttavan paljon luonnon monimuotoisuudesta. Ehkä olet törmännyt myös keskusteluun vaelluskalojen ahdingosta. Kotimaisista kaloistamme Saimaan järvilohi ja järvitaimen ovat sukupuuton partaalla. Toimenpiteitä näiden kalalajien pelastamiseksi tarvitaan nyt.   

Samaan aikaan yksi koko maan merkittävimmistä ennallistamishankkeista seisoo paikallaan. Palokin kosket Heinävedellä odottavat vapauttamistaan. Palokin kosket tukkii 1960-luvulla rakennettu vesivoimalan pato, jonka merkitys Suomen tai edes Pohjois-Karjalan sähköntuotannon kannalta on olemattoman pieni. Voimalan energiantuotto vastaa kahden ison tuulimyllyn tuottamaa sähköä.

Mitä me siis vielä odotamme? Kuinka kauan vielä panttaamme yhtä tärkeimmistä luontoteoista koko Suomessa?

Palokin padon taakse on suljettu ainutlaatuinen koskivesistö. Sen vapauttaminen olisi monien asiantuntijoiden mukaan tärkein yksittäinen teko, jolla voitaisiin vahvistaa Vuoksen vesistön uhanalaisia vaelluskalakantoja. Erityisesti äärimmäisen uhanalainen Saimaan järvilohi ja erittäin uhanalainen järvitaimen tarvitsevat kipeästi uusia luonnollisia lisääntymisalueita. (WWF Suomi)

Palokin padon purkamisella voitaisiin palauttaa käyttöön jopa kymmeniä hehtaareja kutu- ja poikastuotantoalueita sekä avata vaelluskaloille noin 1500 kilometriä vesireittejä ylävirran vesistöihin. Arvioiden mukaan alue voisi tuottaa vuosittain jopa kymmeniä tuhansia vaelluskalojen poikasia. (WWF Suomi)

Jos Palokista luovuttaisiin, mitä menetettäisiin?

Voimalaitos tuottaa teoreettisesti noin 29,5 gigawattituntia sähköä vuodessa. Se on murto-osa Suomen sähköntuotannosta, noin 0,04% koko maan tuotannosta. On vaikea perustella, miksi arvokas koskiluontokohde edelleen padottuna näin vähäisen energiatuotannon vuoksi.

On totta, että padon purkaminen on kallista ja siihen liittyy monenlaisia haasteita. Samaa keskustelua käytiin myös silloin, kun Hiitolanjoen patojen purkamisesta alettiin puhua.

Mutta mitä tapahtui, kun kolme vanhaa patoa lopulta purettiin ja joki ennallistettiin?

Hiitolanjoki heräsi. Vaelluskalat palasivat kutemaan ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Uhanalaisille lohikaloille avautui uusia lisääntymisalueita ja alueen luontomatkailu on vahvistunut. Hanketta voi pitää kansallisena ennallistamisen menestystarinana. WWF:n mukaan Hiitolanjoen ennallistaminen tuotti noin 1,5 hehtaaria uusia lisääntymisalueita vaelluskaloille. Palokissa potentiaali on moninkertainen! (WWF Suomi)

Hiitolanjoki on elävä esimerkki siitä, miten luonto voi toipua hämmästyttävän nopeasti, kun siihen annetaan mahdollisuus.

Millaisen perinnön haluamme jättää tuleville sukupolville? Haluammeko pitää hengissä pientä ja helposti korvattavaa sähköntuotantoa vai palauttaa yhden Suomen merkittävimmistä koskireiteistä eloon? Haluammeko nähdä järvilohen katoavan lopullisesti vai antaa sille mahdollisuuden selviytyä?

Palokin koskien vapauttaminen on kirjattu Orpon hallitusohjelmaan. Valtiolla on jo osoitettuna rahoitusta hankkeen edistämiseen. Selvityksiä on tehty. Hyödyt tunnetaan. Luontovaikutukset tunnetaan. Pohjois-Karjalassa on poliittista tahtoa  tehdä päätös.

Etenemisen tiellä on enää Pohjois-Karjalan Sähkö, joka on ollut niin valtiolle kuin kunnille hankala neuvottelukumppani. Pohjois-Karjalan Sähkö on yhtiö, jonka omistavat 99 prosenttisesti kunnat. Ihmettelen edelleen sitä, että jos yhtiö ei kunnioita omistajiensa tahtoa, miksei yhtiön johtoa laiteta vaihtoon.

Jokainen vuosi viivyttelyä on vuosi pois järvilohen, järvitaimenen ja vapaan virtaveden tulevaisuudesta.