Vielä yksi nosto Vihreiden puolueohjelmasta, joka ei saa minulta varauksetonta kannatusta. Vihreät esittää puolueohjelmassaan kaikkien laittomien päihteiden käytön dekriminalisointia sekä kannabiksen laillistamisen vaikutusten ja toteutusvaihtoehtojen selvittämistä. Lisäksi ohjelmassa kannatetaan kannabiksen siirtämistä sääntelyn ja verotuksen piiriin sekä lääkinnällisen käytön turvaamista. 

Asiaa voi tarkastella yksilönvapauden ja järkevän sääntelyn näkökulmasta, toisaalta käytön lisääntyminen ja terveysongelmat saavat kysymään, kuinka paljon vapauksia huumausaineisiin pitää liittyä. Olen nähnyt läheltä, mitä elämä päihderiippuvuuden kanssa on päihderiippuvaiselle itselleen ja miten se vaikuttaa myös läheisiin. Siksi suhtaudun hyvin varauksellisesti kaikkiin ehdotuksiin, jotka tekisivät päihteiden käytöstä nykyistä helpompaa.

Samalla tunnistan toki senkin, että nykyinen huumepolitiikka ei ole ongelmatonta. Ajattelen, että näistä Vihreiden puolueohjelman linjauksista pitää voida keskustella ilman kiihkoilua, tutkimustietoon nojaten.

Mitä hyötyjä huumausaineiden käytön dekriminalisoinnista voisi seurata? Entä millaisia riskejä siihen liittyy? Muun muassa näitä pohdin seuraavaksi. Tekstini ei suinkaan ole kaiken kattava ja monta argumenttia jää tässä käsittelemättä. Alla kuitenkin joitain näkökulmia asiaan.

Kannabiksen laillistaminen on yksi päihdepolitiikan kuumista perunoista ja perusteluja löytyy niin puolesta kuin vastaan. Laillistamisen vaikutukset riippuvat pitkälti siitä, miten sääntely toteutetaan. Laillistaminen ei siis tarkoita sääntelyn purkamista, vaan käytännössä kyse on siitä, että kannabiksen tuotanto, myynti ja käyttö siirretään viranomaisten valvonnan piiriin samalla tavoin kuin alkoholi ja tupakka. Mallit vaihtelevat maittain, mutta lähtökohtaisesti sääntely liittyy esimerkiksi ikärajoihin, verotukseen, tuotteen laadunvalvontaan, markkinoinnin rajoittamiseen ja myyntipaikkojen sääntelyyn.

Dekriminalisointi puolestaan tarkoittaa, ettei huumausaineen käytöstä tai hallussapidosta seuraa rikosoikeudellisia rangaistuksia, vaikka aine ei olisikaan laillisesti myynnissä. 

Mahdollisia hyötyjä

Yksi keskeisistä dekriminalisoinnin ja laillistamisen puolesta esitetyistä argumenteista liittyy rikosoikeudellisiin seurauksiin. Kannabiksen käyttö on yleistä myös sellaisissa maissa, joissa se on laitonta. Näin on myös Suomessa. Käytöstä tai hallussapidosta annetut rangaistukset voivat johtaa rikosrekisterimerkintöihin, jotka puolestaan voivat vaikuttaa koulutukseen, työllistymiseen ja sosiaaliseen asemaan pitkäänkin sen jälkeen, kun rangaistus on annettu – riippumatta siitä, kuuluuko päihde henkilön elämään sillä hetkellä vai ei.

Itselleni ehkä tärkein perustelu laillistamisen puolesta on se, että laittomat huumemarkkinat ovat rikollisten hallussa. Jos tuotteet siirtyisivät luvalliseen myyntiin, kauppa siirtyisi (ainakin osittain!) viranomaisten valvomille markkinoille. Esimerkiksi Kanadassa merkittävä osa kannabiksen kulutuksesta on siirtynyt laillisiin kanaviin laillistamisen jälkeen. Vaikka laiton kauppa ei katoaisi kokonaan, lailliset markkinat vähentävät rikollisille päätyviä tuloja.

Dekrimininalisoinnin puolesta voin hyvin ymmärtää sen perustelun, että kun huumeiden käyttö eivät olisi rankaistava teko, se voisi madaltaa kynnystä hakeutua hoitoon. En tiedä, onko tästä olemassa tutkittua tietoa, mutta pidän mahdollisena, että jollekin rangaistuksen tai muiden seuraamusten pelko voi olla syy hakeutumatta hoitoon.

Vaikka hassulta tuntuu puhua päihteiden turvallisuudesta, on kuitenkin todettava myös, että laittomilla markkinoilla käyttäjä ei voi tietää varmasti tuotteen sisältöä, vahvuutta tai mahdollisia epäpuhtauksia. Laillisilla markkinoilla tuotteita voidaan sen sijaan testata ja niiden sisältö on tarkasti tiedossa. Tällä voidaan vähentää esimerkiksi synteettisten lisäaineiden tai muiden epäpuhtauksien aiheuttamia terveysriskejä.

Kannabiksen lääkinnälliselle käytölle ei ole olemassa vahvaa tieteellistä näyttöä, mutta tilanteissa, joissa sen käytölle katsotaan olevan lääketieteelliset perusteet, erillisiä huumausaineita koskevia säädöksiä ei tarvita, vaan kannabiksen suhteen voidaan toimia kuin muidenkin lääkeaineiden. Lääkinnällinen käyttö, jos sille on tarvetta, ei siis edellytä laajaa käytön laillistamista, vaan siihen voidaan löytää ratkaisut lääkepolitiikalla ja  -tutkimuksella.

Kannabiksen tuominen laillisille markkinoille tuottaisi verotuloja, joita voitaisiin käyttää esimerkiksi päihdehoitoon, ehkäisevään työhön ja terveyspalveluihin. Jos tällä hetkellä rikoksiksi luokiteltavat käyttö- ja hallussapitorikokset poistuisivat rikoslaista, poliisin, syyttäjien ja tuomioistuinten resursseja vapautuisi vakavamman rikollisuuden torjuntaan.

Taloudellisilla vaikutuksilla on vaikea asiaa aukottomasti perustella, sillä mahdollisen käytön lisääntymisen mukanaan tuomat terveyshaitat voivat samalla kasvattaa julkisia menoja. 

Todennäköisiä haittoja

Niin… Lisäisikö laillistaminen käyttöä? Tutkimusten perusteella vastaus on osittain kyllä. Erityisesti aikuisten kannabiksen käyttö on lisääntynyt useissa käytön laillistaneissa maissa ja osavaltioissa. Nuorten kohdalla tulokset ovat ristiriitaisempia: osassa tutkimuksista merkittävää kasvua ei ole havaittu, mutta pitkäaikaisia vaikutuksia seurataan edelleen. Kansanterveyden näkökulmasta myös pienikin käytön kasvu voi tarkoittaa ongelmakäyttäjien määrän kasvua.

Usein kannabiksen käytön puolustajat vetoavat kannabiksen vähäisiin terveyshaittoihin verrattuna alkoholiin. Alkoholin riskit ovat kyllä varsin hyvin tiedossa, mutta ei kannabiskaan ei ole vaaraton päihde. Runsas käyttö erityisesti nuorella iällä on yhdistetty kohonneeseen riskiin sairastua psykoosiin sekä joidenkin tutkimusten mukaan myös masennukseen ja ahdistuneisuuteen. 

Myös kannabisriippuvuus on tunnistettu asia. Arvioiden mukaan noin joka kymmenes käyttäjä kehittää riippuvuuden, ja nuorena aloittaneilla osuus on tätä suurempi. On riskinä, että laillistaminen lisää niiden ihmisten määrää, joille kannabiksen käyttö muodostuu ongelmaksi.

Kannabis, kuten muutkin päihteet ovat riski myös liikenteessä. Kannabis heikentää tarkkaavaisuutta ja reaktiokykyä ja laillistamisen kautta kannabiksen helpompi saatavuus ja sen vuoksi mahdollisesti lisääntyvä käyttö voi lisätä vahinkoja liikenteessä. 

Laillistaminen toisi mukanaan myös kaupalliset intressit ja liiketoiminta synnyttää aina myös paineita markkinoinnin lisäämiseen, tuotteiden kehittämiseen ja kulutuksen kasvattamiseen. Monet tutkijat korostavatkin sitä, että jos laillistamiseen päädyttäisiin, sääntelyn pitäisi olla tiukkaa eikä tavoitteena saa olla uuden päihdemarkkinan kasvattaminen.

Kokemuksia muualta maailmasta

Kanadan, Uruguayn sekä useiden Yhdysvaltain osavaltioiden kokemuksista voidaan tehdä joitakin johtopäätöksiä, vaikka yhtäsuuruusmerkkejä ei tietenkään voi vetää eri maiden välillä johtuen muusta lainsäädännöstä, terveydenhuoltojärjestelmästä, päihteisiin liittyvistä kulttuurisista asenteista, tavoista yms. Jos isoa kuvaa katsoo, niin laillistaminen ei ole johtanut yhteiskunnalliseen romahdukseen, mutta ei ole myöskään ratkaissut kaikkia huumepolitiikan ongelmia. Rikosoikeudelliset haitat ovat vähentyneet, verotuloja on kertynyt ja osa kaupasta on siirtynyt laillisille markkinoille. Samalla käyttö on ainakin aikuisten keskuudessa lisääntynyt ja ongelmakäyttö, riippuvuus ja mielenterveysoireet näkyvät terveydenhuollossa.

Lopuksi

Minulle ja monelle muullekin, joka on nähnyt läheltä päihderiippuvuuden vaikutukset ihmiseen, perheeseen tai lähipiiriin, ajatus päihteiden käytön helpottamisesta ei kuulosta kauhean houkuttelevalta. Päihdepolitiikkaa ei kuitenkaan pitäisi tarkastella tunteiden pohjalta, yksittäisten ihmisten kokemusten kautta tai ideologisena kysymyksenä, vaan tutkittuun tietoon pohjautuen, kansanterveyden, turvallisuuden ja ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta. Jokainen päihdepoliittinen uudistus on arvioitava huolellisesti. 

Tästä syystä minun on helppo olla samaa mieltä Vihreiden puolueohjelman kanssa siitä, että päihdepolitiikan kehittämiseksi tulisi laatia laajapohjainen selvitys. Tätä tarvitaan, ennen kuin minkäänlaisia muutoksia tehdään. Ehkä täydellistä ratkaisua ei ole olemassakaan. Tässäkin pohdinnassa punnitsen keskenään hyötyjä ja haittoja, jotka eivät edes ole vertailukelpoisia keskenään.

En toivo minkään päihteiden käytön lisääntymistä, mutta en myöskään usko moralisointiin tai tiukkaan rankaisemiseen. Minulla ei ole vastausta siihen, millainen sääntely vähentäisi yhteiskunnallisia haittoja tehokkaimmin. Miten päästäisiin parhaalla mahdollisella tavalla haittojen vähentämiseen, hoitoon pääsyn parantamiseen ja ihmisten hyvinvoinnin tukemiseen? 

Tämänkään pitkän pohdiskelun jälkeen minulla ei ole selkeää mielipidettä puolueohjelman kirjauksesta. Eikä minulla varmaan juuri tässä ja nyt tarvitsekaan sellaista olla. Asia varmasti jakaa teitäkin lukijoitani ja mielelläni kuulen sinunkin ajatuksiasi aiheesta, oletpa sitten puolesta tai vastaan. Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma: aihe ansaitsee enemmän tutkimustietoa sekä asiallista ja perustellista, perusteltua keskustelua.